Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen tarinansa ja omasta poikkeuksellisesta elämästämme. Olemme vähintään sen verran samanlaisia, että meillä kaikilla on tarinoita, joita kertoa. Meillä on joitakin tärkeitä elämänsuuntautuneita ja filosofisia ajattomia näkökulmia, joita voidaan arvostaa ja jakaa.
Hyvien tarinoiden löytäminen, mikä tahansa se osuma, meistä tunteminen ja yhteyden tunteiden avaaminen muihin. Siinä on varmasti punainen lanka yhdistämässä meidät toisiimme ihmisiksi. Tämä on erityisen tärkeää ajankohtaisina aikoina, jolloin välimme muihin erilaisiin ihmisiin ja elämäntapaan ovat muuttuneet niin laajalle.
On selvää, että olemme kaikki ainutlaisia, mutta tätä ajatusta syventämällä alamme nähdä samankaltaisuutta muiden ihmisten kanssa. Me kaikki pidämme mukana jotain ajatonta ja kaunista, ja meillä kaikilla on jotain tärkeää opittavaa muille. Voimme kaikki käydä läpi elämämme ilot ja surut, ja niin auttamme toisia tutustumaan itsensä alituiseen uudistumiseen ja vahvistamaan meitä niin henkilökohtaisiksi kuin sosiaalisiksi olennoiksi.
Niiden, jotka ottavat rohkeasti vastaan tämän tietoisuuden, on helpompi nähdä, että meillä on yhteys muihin ja että me emme voi selviytyä ilman toisten tukea. Tämä on syvä ajattomuus, jonka meiltä kaikilta löytyy ja vaikka se, mitä me todella jakamme on jotain, mikä ylittää aineellisten tavaroiden käsite, meillä on se.
Kun me kaikki olemme valmiita ymmärtämään ja jakamaan meitä yhdistäviä syviä ajatuksia, meillä on kaikilla paremmat mahdollisuudet löytää rauha ja armonelämä. Ajattomat ihmiset ovat meistä kaikista, joiden kautta voimme oppia kunnioittamaan yksilöllisyyttä ja vainoa ja työmme on aina voimme vahvistaa yhteyttämme ja ottaa kaikki paremmin huomioon yhteisen hyvän nimissä.
