Olimme kasvaneet etäällä toisistaan, mutta löysimme itsessämme ajettomia muistoja, joita olimme jakaneet lapsuudessa. Tutkimme niitä tarinoita, joita olimme keränneet kaukaisesta menneisyydestä, ja yllättäen löysimme jonkin verran yhteistä. Ne liittyivät tavoihimme, taiteimaailmaamme, ja olivat neljänneksi kirjaimellisesti samat. Siellä oli tarinoita oudosta maailmasta, josta toinen meistä oli syntynyt, ja toiselta meistä joka oli kasvanut.
Kun pohdimme miten näitä ajattomia muistoja voisi säilyttää ikuisena, aloitimme antaa meille yhteisen vision. Päätimmekin aloittaa kirjoittamisesta omia tarinoitamme. Kerromme nämä tarinat muille ja kertomme ne jokaiseen itsemme tarvitsemaan asiaan. Olemme kirjoittaneet ja kuvittaneet nämä tarinat magazine-lehteen, koskien sekä ajankohtaisia että laajoja aiheita. Meillä oli kuitenkin yhteinen viesti – jokainen tarina, jonka kirjoitimme oli viesti rakkaudesta ja yhteydestä ihmisiin.
Meidän tarinamme on osoittanut meille, että joillakin tavoilla voimme säilyttää nämä ajattomat muistot ja jakaa ne muiden kanssa. Meillä voi olla erilaisia tarinoita omille rakkaillamme, ja magazinesta voimme löytää ja korvata ne itse luoduilla meille tärkeillä asioilla, jotta voimme osoittaa läheisillemme, kuinka paljon aikaa ja panoksesta olemme valmiita laittamaan meidän suhteeseen.
Olemme onnistuneet säilyttämään ajattomat muistomme, ja olemme antaneet muille mahdollisuuden matkata matkaamme. Saamme tarinoida ja viedä muille meille tärkeitä tarinoita. Näin voimme säilyttää yhteyden toisiimme ja edelleen vahvistaa suhteita ja yhtenäisyyttä meidän ja muiden välillä. Ajattomilla muistoilla on kyky puhkaista yhteytemme ja antaa meille itseluottamusta sekä rohkeutta ladata tarinoita meille tärkeissä asioissa.
