Kuluu muutama sekunti kun ymmärrämme, että elämme ajassa. Joissakin tilanteissa se tuntuu ikuisuudelta, kun taas toisissa hetkessä eläminen on käsiteltävä järkevämmin. Hieman valppaammin oleminen kaikissa elämämme vaiheissa on erittäin hyödyllistä ja yksi tapa elää ajankohtaisissa hetkissä.
Ajatukset siitä, että meidän pitäisi elää ajassa, ovat olleet olemassa jo aikoja. Aikaa on pidetty aineettomiksi elementtein, joita voidaan käyttää hyödyksi mutta ei pidä mitenkään kuluttaa. Jotkut sanovat,, että kun elämme täysissä kokemuksissa, nykyisen hetken pohjalta, voimme tehdä parhaat valinnat ja kokemukset tulevalle.
On myös sanottu, että ajatellessamme pohdimme usein menneisyyden tai tulevaisuuden. Onko mahdollista hyödyntää oikein olemista, olosuhteet ja viisauden menneisyyden ja olevaa hetkeä? Onko meidän oikea tapa elää vain nykyhetkessä?
Kun olemmekin ajankohtaisimmillamme, meidän tulisi olla läsnä ja ajatella enemmän. Läsnäoloa harjoitettaessa ja keskityttyä tuntemaan, lopetamme useimmiten huolimattomasti ajattelemisen hetkestä, jossa elämme. Meidän tulisi myös alkaa katsomaan enemmän laajasti, kokemiseen laajempaa näkökulmaa ja harkitsemaan eri ajatuksia, joita emme aiemmin ole koskaan pohtineet.
Mitä meillä on meidän avuksi, kun sovelletaan ajankohtaista hetkessä elämistä? Ensinnäkin meillä on henkiset kyvyt pohdia asioita ja analysoida tilanteen syitä, että voisimme tehdä tiedostamattomattomia tappioita. Toiseksi, meillä on oma harkintamme ympäröivään ympäristöön, sillä voimme poistaa itsenäisyys ja tuntea, että olemme yhteydessä maailmaan. Kolmanneksi, meillä on perspektiivi, jolla voimme liikkua aika- ja tilan sisällä, antaen meille paremman käsityksen meidän paikastamme ja seuraamme laajempaa näkökulmaa.
Olemme kaikki yhteydessä toisiimme. Meidän tulisi panostaa ajankohtaiseen ja ikiaikaiseen läsnäoloon, jotta voimme tehdä ratkaisuja, joita seurataan pitkällä tähtäimellä. Ajatella suuremman kuvan seuraukset meidän jokapäiväiseen elämään ja kokemuksiin, maalaa tulevaisuutesi haluamallasi hetkellä nykyhetkeä.
Kun alamme harjoittaa tuntemusta ja keskustella siitä, miten elämme ja tunnustamme tämän jatkuvan läsnäolon, oivallamme, että siinä on sekä ajatonta että myös ajankohtaista. Meidän on uskottava siihen, että läsnäolo on paremmassa läsnäolossa ja postaamassa nykyhetkeä ajankohtaiseksi. Kun harjoitamme tätä, voimme löytää uusia ja parempia tapoja elää ajankohtaisella hetkellä ja kohdata ikuisuutta.
