Aino erosi poikaystävästään kolme vuotta sitten. Eron jälkeen poikaystävä on seurannut, häirinnyt ja toistuvasti ottanut yhteyttä Ainoon tavoitteenaan aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta.
— Vähän aikaa eromme jälkeen aloin saada häneltä tekstiviestejä. Hän tiesi kotitaloni ovikoodin ja ilmestyi usein oven taakse. En pitänyt asiaa vielä silloin ongelmana, lähinnä huomasin sen vain ärsyttävän minua, Aino kertoo.
Joitakin kuukausia Aino kesti jatkuvia tekstiviestejä, puheluita ja ovikellon pirinää. Viestit saattoivat kertoa ikävöinnistä, mutta toisinaan häntä haukuttiin rankoin sanankääntein. Aino yritti useampaan kertaan selvittää tilannetta, kunnes ymmärsi, että järkipuhe kaikui kuuroille korville.
— Muutin uuteen asuntoon ja samalla päätin vaihtaa puhelinnumeroni sekä salata yhteystietoni.
Ensimmäistä kertaa Aino tunsi pelkoa, kun hän tunnisti entisen poikaystävänsä auton uuden asuntonsa edustalla. Tilanne tuntui täysin epätodelliselta, eikä Aino tiennyt lainkaan, miten hänen pitäisi toimia.
— Vähän myöhemmin hän ilmestyi ovelleni ja riitelimme rappukäytävässä kovaan ääneen. Huuto loppui vasta, kun naapuri tuli huomauttamaan metelistä, Aino muistelee.
Vainoaminen on henkistä väkivaltaa
Vainoaminen on laskettu Suomessa rikokseksi vasta vuoden 2014 jälkeen, kun vainoamistapaukset yleistyivät huomattavasti sosiaalisen median suosion kasvun myötä.
— Sosiaalisessa mediassa vainoamisen tunnusmerkit voivat täyttyä etenkin yhteydenottamisen ja uhkailun osalta. Teot tapahtuvat usein esimerkiksi WhatsAppin tai Facebookin kautta, kertoo ylikonstaapeli Marko Forss Helsingin poliisilaitoksen nettipoliisista.
Vainoaja on useimmissa tapauksissa uhrin ennalta tuntema henkilö, mikä vaikeuttaa entisestään uhrin päätöstä hakea apua esimerkiksi poliisilta. Ainon tapauksessa tausta-asetelma on yksi yleisimmistä: päättynyt seurustelusuhde.
Useimmiten vainoamisen uhri alkaa varomaan tilanteita, joissa voi kohdata vainoajan. On tyypillistä etsiä esimerkiksi kodissa valmiiksi pakoreitit, muuttaa uuteen osoitteeseen ja vaihtaa puhelinnumero.
Taloudellisia kustannuksia uhrille voi koitua muutamista kympeistä jopa kymmeniin tuhansiin euroihin. Vaikeimpia uhrille ovat kuitenkin sosiaaliset menetykset, jos hän joutuu vaihtamaan esimerkiksi työpaikkaa tai asuinaluetta.
Pahimmillaan vainoaminen saa uhrin kokemaan masennuksen oireita, ruokahaluttomuutta, unettomuutta, hermostuneisuutta ja ahdistusta. Pitkään jatkunut vainoaminen ja piinaaminen voi johtaa jopa itsetuhoisiin ajatuksiin ja psykosomaattisiin häiriöihin.
— Vakavimmissa tapauksissa kehotamme tekemään rikosilmoituksen ja hakemaan lähestymiskieltoa, ylikonstaapeli Forss neuvoo.
Monen vuoden piina
Aino mietti useaan kertaan, minne ottaa yhteyttä saadakseen apua. Hän ei varsinaisesti pelännyt entisen avopuolisonsa olevan väkivaltainen tai aikovan pahaa, mutta huomasi olevansa jatkuvasti ahdistunut ja välttelevänsä julkisia paikkoja.
— Jossain vaiheessa tajusin, että varmistin ikkunasta useaan kertaan millaisia autoja kadunvarteen oli pysäköity ennen kuin uskalsin lähteä ulos.
Aino alkoi myös saada sosiaalisessa mediassa yhteydenottoja oudoilta nimimerkeiltä, jotka katosivat aina sen jälkeen, kun Aino blokkasi heidät seuraajistaan.
— Olen suojannut kaikki sosiaalisen median kanavani todella tarkasti. Viimeisimpänä jouduin poistamaan blogini toistuvien häirikkökommenttien takia.
Ainon kohdalla tilanne ei ole vieläkään täysin ratkennut. Hän on muuttanut kokonaan uuteen kaupunkiin ja elää uudessa parisuhteessa. Vainoaminen varjostaa kuitenkin välillä myös uutta suhdetta.
— Uusi kumppanini ei ymmärrä, miksen ole vienyt tätä poliisille jo aikoja sitten. En osaa selittää sitä itsellenikään. Jotenkin aina vain toivon, että saamani viesti olisi viimeinen.
Ainon nimi on muutettu.
Teksti ja kuva: Emma Lång